Vuoden 1958 "ratkiriemuylioppilaiden" tapaaminen

"Ratkiriemuylioppilaat" kuvattuna koulumme uudessa "Linturi" salissa. Ylärivi vasemmalta: Aarni Lehti, Seppo Saherma, Martti Grönblom, Tuula Muukka (Jokela), Eeva-Maija Larsen (Kause), Taina Ketomäki (Puosi), Olli Paasikoski, Ailo Uhinki, Jarmo Tuominen, Kalevi Suominen, Antti Raitakari. Alarivi: Kirsti Hoffström (Kares), Seija Varis, Taru Tammelander (Huhdanmäki), Liisa Vainikkala (Laiho), Maija Ranki (TIainen), Leena Vaarno ja Kerttu Ämtö (Lehtikangas).

Porin Suomalaisesta Yhteislyseosta 60 vuotta sitten valmistuneet ylioppilaat osallistuivat  lakkiaistilaisuuteen koulullamme 2.6.2018. Vuoden 1958 ylioppilas ja kunniaseniorimme Antti Raitakari piti valmistuville ylioppilaille alla näkyvän riemukkaan puheen. Päivän muuhun ohjelmaan kuului mm. ruokailu Satakunnan Museon ravintolassa ja tutustuminen museon uusittuun näyttelyyn.

 

Hyvät  uudet ylioppilaat, kunnioitettavat opettajat, luokkatoverini ja arvoisa lakkiaisjuhlayleisö !

Tuon teille juuri valmistuneille ylioppilaille tervehdyksen ja lämpimät onnittelut 60 vuotta sitten eli vuonna 1958 tästä opinahjosta valkolakkinsa saaneilta oppilailta.

1950-luvulla tämä koulu oli ns. oppikoulu, johon oli kirjallinen sisäänpääsykoe.  Kävimme ensin 5 vuotta keskikoulua ja sitten kolmevuotisen lukion. Moni asia oli silloin erilaista kuin teillä 2000-luvun oppilailla. PSYL oli jo silloin yksi maamme suurimmista oppikouluista. Oppiaineet varmaankin suurimmalta osin olivat samat kuin teillä. Matematiikassa emme edenneet integrointiin saakka kuten te vaan opetuksemme päättyi derivoimiseen. Korkeakouluissa ja yliopistoissa jatkettiin siitä mihin lukioissa oli jääty. Kalkylaattoreita ei vielä silloin ollut apunamme. Trigonometriset ja logaritmiset tehtävät jouduimme ratkomaan taulukkokirjojen ja laskuviivaimen avulla.

Kielten opiskelu keskittyi kirjoitetun tekstin ymmärtämiseen ja suomen kielelle kääntämiseen. Kuullun ymmärtämistä ei harjoiteltu lainkaan eikä sitä ylioppilaskokeissa testattu. Televisiota ei meidän kouluaikanamme vielä ollut, joten sieltä emme saaneet tuntumaa puhuttuun vieraaseen kieleen niin kuin te olette jo lapsesta saakka saaneet. Putkiradiosta yritimme kuunnella Radio Luxemburgia iltayöstä jolloin kuuluvuus oli vähän parempi. Mutta sitäkin kuunneltiin lähinnä meitä kiinnostavan musiikin takia. Meidän kohdallamme tilanne oli vähän samanlainen kuin eräällä vanhemmalla naishenkilöllä, joka myöhemmällä iällä alkoi harrastaa englannin kielen opiskelua kansalaisopistossa. Hän sanoi ymmärtävänsä englannin kieltä parhaiten silloin kun hän itse sitä puhui. Omalla kohdallani sattui huvittavia kommelluksia puhutun kielen ymmärtämisessä. Ensimmäisellä Amerikan matkallani menin hamburgilaispaikkaan syömään ja tein tilaukseni osoittelemalla kassan yläpuolella olevia burger-kuvia. Sitten musta tyttö kysyi vahvalla etelän aksentilla: ”Here or to go”. Kiireisesti yritin miettiä mitenkähän tuo möläys näyttäisi kirjoitettuna. Sitten ehkä kysymyksen ymmärtäisin. Tytön hermostuessa odotellessaan vastaustani päättelin että ehkä hän kysyi mitä salaatin kastiketta haluan. Vastasin: ” Honey mustard”. Myöhemmin selvisi että tyttö oli vain halunnut tietää syönkö sen heti vai otanko annoksen mukaani. Toisaalta kyllä paljon painetun tekstin lukemisesta oli se apu että saatoin Oregonissa auttaa sihteeriäni oikein kirjoituksessa. Amerikkalaiset tekevät paljon ”spellaus” virheitä. 

Sedan vill jag säga nånting om ”pakkoruotsi”. Möjligen det var ”pakkoruotsi” för mig när jag var i skolan. Men nu efteråt jag är tacksam att få lära mig svenskan i skolan. I mitt arbete hade jag många kunder i Sverige och Norge. Alla diskussioner utfördes på svenska och alla avtalen skrivdes på svenska. Finlandia prisets segrare Juha Hurme talade i sin vinsttal att ni finska “juntit” torde bli bekant med finlandssvenska litteratur. Där finns många pärlor. Därefter läste jag Sally Salminens “Katrina”; en åländska skärgårds berättelse. Den var en läsupplevelse. Rekommenderas !

Ollessani nuori insinööri vientikonepajan myyntimiehenä, eräs karski esimieheni opasti minua: ”Asiakkaan persettä on nuoltava hänen omalla kielellään”. Kielitaidon ei tarvitse olla perfektiä. Jos sinulla on tärkeää sanottavaa, sinua kuunnellaan vaikka puheessasi vilisisi kuuden ja yhdeksän pisteen virheitä. Meillä oli aikanaan lyhyt saksa, mutta se antoi hyvän pohjan ruveta sitä käyttämään Keski-Euroopassa asiakas-tapaamisissa. Ammattisanastoa ei tietenkään kouluaikana oppinut vaan käytäntö toi siihen valmiuden.

Samanlaista pohjatietoutta kaipasin myös venäjän kielessä. Vaikka neuvottelut käytiin tulkkien välityksellä, olisi vastapuolen kielen ymmärtäminen auttanut paljon asiassa. Tänä päivänä varmaankin kiinan, ranskan/espanjan perustietämys olisi hyödyllistä. Sellaisessa työssä jossa minä urani tein ja siitä saadulla kokemuksella olen sitä mieltä että se paljon aikaa ottanut kielioppien ja knoppien harjoittaminen olisi voinut jäädä vähemmällä meidän kouluaikanamme. Oppiminen ei päädy koulun päättymiseen! 

Historian opiskelussa pysyttäydyttiin turvallisesti antiikissa, keskiajassa ja Ruotsi-Suomen sodissa. Sisällissotaan ja vuoden -18 tapahtumiin oli  50-luvulla vielä liian vähän aikaa ja niin ollen ei oppikirjoissamme niihin puututtu. Samoin talvi- ja jatkosotaa ei käsitelty koska oltiin vielä varpaisillaan Neuvostoliiton pelossa. Teidän nuorten käsissä on Suomen tulevaisuudesta huolehtiminen. Pitäkää Suomi itsenäisenä demokraattisena maana muiden kansakuntien rinnalla.

Hyvät uudet ylioppilaat. Tämä on teidän päivänne. Toivotan teille onnea ja menestystä elämässänne. Viettäkää iloinen ilta ja yö mutta niin että vielä huomennakin väsyneenä iloisena aloitatte elämänne kohti uusia haasteita!

Me vanhat körmyt jaamme Teidän ilonne.

Hurraa !


 

 

Vuoden 1948 ylioppilaat kokoontuivat Porissa

Vuoden 1948 ylioppilaat seisomassa vasemmalta: Eira Levander (Schildt), Marja Kärnä (Leino), ), Mai Aarikka. Istumassa vasemmalta: Kyllikki Pelttari (Salmivalli), Vuokko Karhio (Tuohiniemi), Siiri Jaakkola (Kares), Arla Kaurila (Willman), Matti Lehto, Raili Näsi (Salmela).

Seitsemänkymmentä vuotta sitten kuin eilen!

Porin Suomalaisessa Yhteislyseossa, ”Vellilässä”, sodan jaloissa koulunsa aloittaneet ja sieltä 1948 valmistuneet 8A ja 8B luokkien ylioppilaat tapasivat 21.5. Porissa. Vuosien varrella joukko on harventunut, mutta edelleen koulukaverit pitävät kiinteää yhteyttä toisiinsa ja kokoontuvat säännöllisesti, tasavuosina aina juhlavammin. Porissa asuvat tapaavat lisäksi säännöllisesti kortinpeluun tiimoilta. Eipä ihme, että kaikki tuntuvat samoilta kavereilta kuin lakkiaisten aikaan. Matti Lehto totesi jopa istuneensa penkkareissa nytkin vieressään istuvien tyttöjen kanssa samassa reessä! Tämänkertaiseen tapaamiseen kuului ruokailu keskustan Borg-ravintolassa, jonka jälkeen kokoonnuttiin Siiri Jaakkolan asunnolle jatkamaan samppanjan ja kahvin kera siitä, mihin 70 vuotta sitten jäätiin.

Koulumuistoista päällimmäisenä ovat luonnollisesti säilyneet luokanvalvojat Kerttu Salmenperä ja Onni Tuomi, mutta yksi niistä liittyy läheisesti prinssi Harryn ja Meghan Marklen häiden seurantaan. Heidän kouluaikanaan vietettiin kuningatar Elisabethin ja prinssi Philipin häitä, ja englanninkielen lehtori Aira Thölberg toi kielilinjalaisille luokkaan radion, josta sitten seurattiin englanninkielistä selostusta seremonioiden etenemisestä. Siinä yhdistyi hienosti sekä huvi että hyöty! Kevään ylioppilasjuhlien aikaan yleisimpiä ovat ”Riemuylioppilaiden” 50-vuotistapaamiset, mutta harvemmin tapaa näin iloisia 70 vuotta sitten valmistuneita, joilla suunnitelmissa ovat jo tulevat tapaamiset! 


 

Luokkakokous 1972 ylioppilaat

Tapaaminen Porissa 9.6.2018, päivän ohjelmaan kuuluu tutustuminen saneerattuun kouluumme sekä vierailut Villa Maireassa ja Ahlström näyttelyissä Noormarkussa.