PSYL:n kevään 1972 ylioppilaiden tapaaminen Porissa lauantaina 30.8.2014

Yhteiseen tapaamiseen ovat lämpimästi tervetulleita kaikkien viiden rinnakkaisluokan luokkatoverit.

Päivän ohjelma:
Aluksi kokoonnumme koululle muistelemaan vanhoja kouluaikoja. Iltapäivällä risteillään M/S Charlottalla Kokemäenjoella ja nautitaan kapteenin pöydän antimista. Iltaa vietämme teatterin, illallisen ja seurustelun merkeissä Kulttuuritehdas Kehräämössä.

Ota pikaisesti yhteyttä! Tarkempia tietoja saat Pirjo Toivaselta (ent. Pohjaranta) ja Liisa Saarenheimolta. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 30.6.2014.

Pirjo Toivanen: pirjott(at)gmail.com
Liisa Saarenheimo: liisa.saarenheimo(at)gmail.com

Luokkakokous Säkylässä 15.8.2014

Taru1. huhtikuuta 2014 14.22
Vuonna 1958 matikkalinjalta ylioppilaaksi päässeillä on
luokkakokous 15.8. Säkylässä.
Lisâtietoja saa Marjatta Suvannolta (ent. Kontio)
suvanto.marjatta@gmail.com

Vuoden 1964 ylioppilaiden riemujuhlissa 31.5.2014 lausuttua:

Tarja Kajala
Tuskin kukaan meistä ajatteli joskus juhlivansa riemuylioppilasjuhlia, kuten tänään teemme. Oli ilo käydä koululla ja kuunnella, mitä kukin oli tehnyt elämänsä aikana. Olemme todella ainutkertainen sukupolvi:sodan jälkeen syntyneinä meitä todella odotettiin ja sitten tulikin se ensimmäinen suuri ikäluokka,joita tuntui aina olevan liikaa. Oppikouluun pyrki kuitenkin vain 10% ikäluokasta, mutta silti ylioppilaita tuli eka kerran yli 10000! Taas oli tungosta jatko-opintoihin, mutta kaikki me olemme valmistuneet ja tehneet
pitkän elämänuran, mutta nyt eläkeläisiäkin on liikaa. Kaikki ovat ihmeissään, miten tästä kaikesta selvitään, mutta me tunnemme, että olemme saavutuksemme ansainneet ja vieläpä enimmäkseen itse maksaen! Tänään on aika muistella menneitä ja nauttia vapaudesta ja toisistamme. Otanpa lopuksi kantaa keväällä velloneeseen suvivirsi-keskusteluun ja lausun sen Luvian giälell tai länsmurttel: Ei nyv voi kiältä kettä

on suvi koittannu.
On vihriänä mettä
ja lämpö voittannu.
On kukkinnu jo tuami,
pian rinkeplummakki.
On sikses hiano Suami,voi nährä kummakki!
Gaudeamus igitur ja hauskaa iltaa!

Riemuylioppilas Rauli Nurmisen puhe lakkiaisissa 31.5.2014

Hyvät opettajat ja uudet ylioppilaat, arvoisa juhlayleisö!

Nimeni on Rauli Nurminen, paljasjalkainen porilainen, ja olen tämän koulun ylioppilaita mallia 1964 eli viidenkymmenen vuoden takaa. Asun nykyään Floridassa ja olen Amerikan kansalainen. Koulun jälkeinen elämäni on kulunut merenkulku- ja öljynporausalalla kirjaimellisesti ympäri maailmaa, viimeiset 8 vuotta lähinnä Singaporessa. Tulin paikanpäälle Poriin ja PSYLiin viettämään koulusta pääsyn 50-vuotisriemujuhlaa muiden luokkatoverieni kanssa.

Lyhyen puheeni tarkoitus on antaa jonkinlainen yhteenveto kouluoloista viime vuosisadan 60-luvulta, siis ennen internetiä ja älypuhelimia sekä verrata sitä nykyaikaan. Muistini virkistämiseksi tutkin koulumme historiaa Wikipediasta ja ilmeni, että alkuperäinen koulurakennus valmistui 1934, lisärakennus 1964 ja lukio sai luonnontieteiden erikoislukion aseman 1994. Nämä kaikki neloset toivatkin heti mieleen muistot kouluvuosilta.

Haluan painottaa, että minulla on vain median luoma kuva nykyisestä suomalaisesta peruskoulusta, mikä ainakin Pisa-testien perusteella pitäisi olla maailman huippuluokkaa. Täytyy tähän heti todeta, että oma ylioppilastodistukseni ei olisi Suomen Pisa-pistetiliä kartuttanut, vaikka olikin parasta A 1 –luokkaa!

Aloittaessamme oppikoulun viisikymmenluvulla Vellilässä toimi vielä peruskoulun sijasta keskikoulu ja lukio. Keskikoulussa luokat olivat suuria johtuen sodan jälkeisistä suurista ikäluokista. Hyvin kuitenkin tultiin toimeen eikä kukaan vielä huomannut olla huolissaan maapallon liikakansoituksesta. Kahden muun Porissa toimivan oppikoulun, poikakoulu Porin Lyseon ja tyttökoulu Tipulan kanssa meillä oli yhteistoimintaa mm. luokkajuhlien ja urheilun merkeissä. Lyseota vastaan olimme useimmiten saavana osapuolena jalkapallossa ja jääkiekossa, mutta koripallossa hakoja koko maankin oppikoulujen joukossa. Mainittakoon, että jääkiekossa emme koskaan hävinneet Tipulalle!

Vielä 60-luvulla lukion aikana useimmat oppilaat olivat syntyperäisiä porilaisia. Värikästä monikulttuurisuutta kuitenkin edustivat oppilaat Reposaarelta, Luvialta ja Nakkilasta. En muista kuitenkaan, että kenellekään meistä, heidät mukaan lukien, olisi ollut ongelmana suvivirren veisaus keväällä koulun kevätjuhlassa. Virsi koettiin vain jonkinlaisena fanfaarina kesälaitumille pääsystä.

Viereisellä tontilla sijaitsevassa Pilzin kaupassa asioitiin ahkerasti välitunneilla. Täytyy tunnustaa, että emme olleet tarpeeksi valveutuneita ymmärtämään käärepaperissa tai pakkauksessa piilevää rasismia ostaessamme Fazerin lakritsapötköjä tai Bruunbergin afrosuomalaisia suklaapusuja.

Koulukiusaaminen, mistä paljon puhutaan nykyaikana, ei ole mikään uusi ilmiö. Aikaisemmat esimerkit tulevat muinaisesta Kreikasta, missä tutkimuksen mukaan tuleva historioitsija Thukydides noin vuonna 450 e.Kr. söi vanhemman Sokrateen eväät välitunnilla ja sai selkäänsä. Vellilässä tämä kiusaamistraditio valitettavasti jatkui vielä meidänkin kouluaikana 60-luvulla koulumatkalla, koulun pihassa ja ainakin poikien vessassa Manalassa. Vararehtori Rönneikön toistuvat kommandoiskut kyseiseen paikkaan tupakoitsijoiden käräyttämiseksi eivät aina tuottaneet tulosta, sillä ulkopuolelle oli sijoitettu vahti, joka varoittamalla sisällä olijoita pelasti monen oppilaan käytöksenalennukselta. Koulukuri oli muutenkin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tiukka. Opettajan asemaa ei luokassa horjuttanut yleensä kukaan tai mikään. Oppilaiden yritykset hauskuuttaa tai käyttää ilmaisunvapautta väärin johtivat välittömään rangaistukseen tutkiskella käytävien arkkitehtuuria tai sitten osoittaa katumustaan lauantain jälki-istunnossa, rikkomuksen laadusta riippuen.

Kaiken kaikkiaan montaa negatiivista muistoa ei kouluajoilta tule mieleen, mutta mielestäni kritiikkiä ansaitsee vielä vuosienkin takaa vieraan kielen opetus, sillä siitä puuttui miltei kokonaan käytännön harjoitus. Tämän kokivat ensin vaihto-oppilaat ja myöhemmin useimmat koulunsa lopettaneet joutuessaan tekemisiin vierasta kieltä äidinkielenään puhuvien kanssa. Kuullun puhekielen ymmärtäminen ei ollut helppoa. Oma ilmaisu kärsi varsinkin englannin kielessä aksentin, väärän intonaation ja 9 pisteen virheiden pelosta. Omaan kokemukseeni perustuen keskivertosuomalaiselle jatko-opiskelijalle tai kansainväliseen työelämään pyrkijälle toinen kotimainen kieli riittää valitettavasti vain Skandinaviassa. Englanti on ehdoton maailman kieli. Tulee muistaa, että vaikka aikomus olisi sijoittua ranskaa, espanjaa tai kiinaa puhuvaan maahan kansainvälisen firman palvelukseen, työkaverit lähes poikkeuksetta kommunikoivat englanniksi. Vaikka teillä nykynuorilla on paljon paremmat valmiudet vieraan kielen käyttöön ja lisäopiskeluun kuin meillä muumioilla, täytyy muistaa, että tie menestykseen on aina työ alla. Se menneistä!

Tässä lopuksi vielä esimerkki siitä, että porilaiset aina pärjäävät ainakin Raumalle, vaikka jääkiekkomestaruutta ei tulisikaan joka vuosi: 1958 Porin ja Rauman yhteiskoulun lukioiden välillä käytiin koulujen välinen ensimmäinen pilkkimiskilpailu, joka järjestettiin puolueettomalla Luvialla. Parin ensimmäisen tunnin aikana raumalaiset eivät saaneet yhtään kalaa. Porilaisilla taas näyttä kala käyvän koukkuun jatkuvasti. Päätettiin lähettää vakoilija porilaisten avannolle. Vakoilija palasi tohkeissaan ja raportoi: ”Kuulkka poja, ne on kairannu jäähä reijä!”

Toivotan onnea ja menestystä uusille ylioppilaille ja koulullemme jatkossakin!

Riihikedon Lukion IIIA juhlii 30-vuotislakkiaisia Yyterissä 24.5.2014

Luokkamme on ollut kohtalaisen aktiivinen ja olemme tavanneet n.viiden vuoden välein. Viimeksi olimme 2008 risteilemässä Tallinnassa ja sitä edellisen kerran koulumme 80-vuotisjuhlissa Porissa. Tapahtumapaikat ovat vaihdelleet, mutta aina meillä on ollut mukava määrä osallistujia. Luokan 33 oppilaasta noin puolet asuu asuu poissa Porista, eikä kaikilla enää ole kaupungissa mitään kiintopistettä, mutta aina sitä kokee olleensa tervetullut vanhaan kotikaupunkiinsa.

Luokanvalvojamme oli saksan opettaja Pynnä, tyttöjen jumppaope Nina Eriksson ja poikien Timo Stenfors, ruotsia opetti Renfors. Yksi ihanimmista opettajistamme oli historian opettaja Anneli!! Olisipa mukava tavata vielä joitain näitä opettajia vaikka juhliemme merkeissä.

Yhteydenpito onnistuu tänä päivänä melko mutkattomasti sosiaalisien median kautta ja sähköpostiosoitteita on vaihdeltu jo vuosia, joten koko ryhmän saa melko helposti kiinni lyhyelläkin varoitusajalla. Ja useimmat onneksi haluavat vielä toisiaan nähdä tasaisin väliajoin, muutamia emme vain enää tavoita ja he ovat meidän juhlissamme enkeleinä mukana joka kerta.

Laitan tähän tapahtumamme nettisivut nähtäväksi, mutta huomautan, etä kysymyksessä on yksityistilaisuus. Tosin opettajien yllätyskäynnit olisivat erittäin tervetulleita!
http://nykopp.wix.com/l3a-luokkakokous

Haastan myös rinnakkaisluokkamme mukaan juhlistamaan 30-vuotista taivalta Riihikedon ylioppilaina!

Jaa tämä sivu